PENUMBRA OVERTURE
Kolmiosainen sarja alkaa osasta nimeltä Penumbra: Overture. Siinä kerrotaan aluksi tarina, eli Philip lähti Grönlantiin koska hänen isänsä katosi aikoinaan sinne ja sai kirjeen isältään. Varsinainen peli alkaa laivan hytistä jossa tutustutaan pelin jännään fysiikkamoottoriin ja tutkiskellaan vähän ympäristöä. Mukaanhan pelaaja ei paljoa tavaraa ota. Kun laivasta astuu ulos niin käy heti selväksi että siellä on kylmä, mutta ei se mielestäni kauhupeliltä näytä, tulee mieleen ennemmin joku vanha PS1- seikkailupeli. Noh, Philip etsii itselleen suojaa ja päättääkin mennä jostain luukusta alas, no tottakai sinne täytyy mennä koska putkijuoksupelihän tämä on. Ajattelin että mikäs tää peli nyt oikeen sitte on, mutta no matkalla tikaportaita alas kuului kliseinen räks ja portaat katkesi ja perse eellä alas.
Kuvakaappaus laivan hytistä, Penumbra Overturen alusta
Philipin toettua pudotuksesta kylmät väreet kulki pitkin selkää. Edessä oli helvetin pimeä tila jossa oli kaksi ovea(toinen raollaan) , tyhjiä ammuslaatikoita ja tynnyreitä. Ja se MUSIIKKI.. todella painostava. No onneksi pelissä oli taskulamppu ja oli kivempi tutkistella paikkoja. Ensimmäinen sydänkohtaus tuli jo alle kymmenen minuutin pelaamisella, 15 minuuttia niin piti lopettaa. Enkä voinut pelata kun pienissä 15minuutin pätkissä tätä peliä.
Kuvakaappaus Penumbra Overturen kohdasta jossa ei tiedä pitäisikö painaa Alt+F4, paskoa housuun vai heittää tietokone ikkunasta..
Noh pelailtuani Overturea sen pelottavuus laimeni ja aavekoirat olivat enää vaan pieni hidaste. Loppu oli mielestäni melkoisen sopiva tällaiseen selviytymiskauhupeliin, mutta oli niin hieno hetki lopussa kun oli edessä pitkä käytävä ja toisessa päässä näin miehen piirteet, olisi ollut hienoa kun olisi ollut edes joku kaveri, mutta kaipa tunnelma säilyi kuitenkin paremmin. Ensimmäinen osa päättyi kun tuntematon hahmo löi Philipiä ilmeisesti päähän ja Philip menetti tajuntansa.
Pelottavuus: 85/100
Omaperäisyys: 80/100
Grafiikka: 90/100 (huom 2007 peli)
Pelattavuus: omaperäisen fysiikkamoottorin vuoksi 90/100
Kokonaisarvosana: 85/100
PENUMBRA BLACK PLAGUE
Toinen osa ilmestyi 2008 ja ostin heti kun se julkaistiin. Trailerin katsottuani kävi ilmi että tämä osa ei olisikaan samalla tavalla pelottava. Noh pieni budjetti, muutama jätkä tekemässä peliä, niin odotin että missäs ne aavekoirat on. Heti ensimmäisessä huoneessa kohtasin yksinkertaisen mutta suomalaisen aivoille niin helvetin vaikean puzzlen. Hyllyn takana ilmastointiluukku, siinä ruuvit, kaapissa kolikko ja pöydällä ruuvipenkki. No puolen tunnin sähläyksen jälkeen pääsin ulos ja pääsin ilmastointikäytävään. Siellä näin sellasesta pienemmästä luukusta tosi järkyttävän näkösen miehen, tai noh se näytti enemmän avaruusoliolta mutta kuitenki. Peliä pelatessa en tiennyt enää mitä odottaa ja pelotti nimittäin aika saakelisti kokoajan. Peli onnistui pitämään jännityksen yllä paremmin kuin edellisosa.
Penumbra Black Plaguen ensimmäinen huone
Tosiaan peli osasi järkyttää myös muuten kun säikäytyksillä ja karmean näköisillä vihollisilla. Syy jonka takia Philip lähti Grönlantiin, oli siis että hänen isänsä lähetti Philipille kirjeen. Kirjastohuoneen jälkeen odotti järkyttävä juttu joka käänti asian oikeestaan sellaiseksi että teki vaan mieli sammuttaa peli ja unohtaa koko juttu. Tuntui että isä oli niin lähellä ja sitten seuraava päämäärä olikin vaan löytää tie ulos ja säilyä hengissä, ilman isää.
Pian pääsikin jo ulos siitä ahdistavasta käytävien sokkeiloista. Siitähän ei paljoa apua ole kun ulkona on -40¨C. Töytyy löytää uutta suojaa mutta takaisin ei mennä.
Kuvakaappaus ulkoa
Kun sopiva suojapaikka löytyy, tie käy alaspäin, taas alaspäin. Ja siellä on paikka nimeltä Kennel jossa tapaankin vanhoja tuttuja. Tämä tila on kaikista järkyttävin ja pelottavin. Tutkittuani kaikki huoneet tunnen että loppu on lähellä mutta joku pieni juttu pitäisi tehdä, no sittenhän ystäväni Clarence (viruksen päähenkilölle aiheuttama pään sisällä kuuluva ääni) manipuloi kaikkeja aistejani vuorotellen ja joudun outoon paikkaan.
Paikasta en muuta voi kertoa kuin että se ilmeisesti oli kaikki vain aistiharhaa.
Aistiharha
Lopetus osalle oli mielestäni loistava. Ja tosiaan tämä olikin lopetus pelisarjalle, Requiem on lähinnä fysiikkamoottorilla leikittelyä ja Overturen sekä Black Plaguen muistelua. Black Plaguen lopetus on herättänyt erilaisia reaktioita mielestäni se on erittäin hyvä ja tyhjentävä.
Philipin sähköpostiviesti:
"There are things I need of you. Things you may not understand, and may not wish to do, but please, do not make the same mistakes I did.
-------
'Will you do this for me?' it asked, and I said that I would.
I promised the hive that I would contact someone I could trust, that I would have them destroy all evidence of this place, just as my father had promised himself. I, however, will not make the same mistakes my father made - you now understand the truth of the events that lead me here, and the imeasurable importance of my words. Armed with this knowledge, you must have the strength to do that which I could not.
The Tuurngait was quite correct - we humans are a dangerous, headless heard, but intelligent individuals. The members of this facility sought to reveal and control the Tuurngait, and the Tuurngait turned to me for salvation. The hive ran its tests on me - and I jumped through its hoops like the monkey it took me for.
But I am no monkey.
The Tuurngait was right - I am entirely unlike it: I had more in common with Clarence.
I promised I would send this email to you. I promised I would ask that you keep all humans from this place - for the sake of the Tuurngait, and for the human race. I lied.
------
If we are lucky, then by the time you read this, I will be dead.
If fate frowns, we all perish.
------
The North-Western Mine is located at reference N81.6914, W58.3154.
Kill them.
Kill them all.
------
Message Sent"
Siinä lopetus.
Näkymä Penumbra Black Plaguen lopusta.
Pelottavuus: 90/100
Omaperäisyys: 85/100
Grafiikka: 90/100
Pelattavuus: 90/100
Kokonaisarvosana: 90/100
Peli kokonaisuudessaan on ollut hieno, mielestäni tarina oli loistava ja muistan sen varmasti ikuisesti.
Requiemin arvostelun laitan seuraavaan arvosteluuni, jossa arvostelen/esittelen Amnesia: The Dark Descentin.
En tiedä teenkö sen tänään vai huomenna, mutta viimeistään huomiseen iltaan mennessä. Kiitos Frictional Games tästä pelisarjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti